Terveys

Kuten kaikilla koirilla, myös amstaffeilla esiintyy perinnöllisiä sairauksia, ts. sairauksia, jotka siirtyvät vanhemmilta pennuille. Paras tapa yrittää saada itselleen terve pentu on luonnollisesti hankkia koira terveistä, virallisesti tutkituista vanhemmista. Tämäkään ei aina ole tae terveydestä, sillä moni perinnöllinen sairaus periytyy monen geenin vaikutuksesta (polygeenisesti), ja myös kliiniseesti tutkitut, itse terveet vanhemmat voivat piilevästi kantaa ko. sairautta, jota sitten periyttävät jälkipolvelle (ovat ns. kantajia).

Tilastoja, tietoja rodusta ja sen terveydestä on kerätty myös amstaffien jalostuksen tavoiteohjelmaan.

Amstaffit kuuluvat PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan), joka toimii Suomen Kennelliiton ohjauksessa ja alaisuudessa. Ennen kuin pentue rekisteröidään, tulee sen vanhemmista olla SKL – FKK:n hyväksymät tutkimuslausunnot.

Amstaffien PEVISA-vaatimukset löytyvät pevisa –sivulta. PEVISA-ohjelmassa ovat mukana lonkat, kyynärät sekä silmät. Näiden lisäksi tulee vanhempien ataksia-status ehdottomasti olla selvillä, jotta vältetään sairaiden koirien syntyminen.

Tilastoja sekä yksittäisten koirien tietoja löytyy Suomen kennelliiton KOIRANET-jalostustietokannasta.


Ataksia

Amstaffeilla tavataan pikkuaivoataksiaa, mikä johtaa koiran kuolemaan. Sairauteen on kehitetty geenitesti, joka on tullut markkinoille loppuvuodesta 2008. Testaamalla jalostuskoirat voidaan varmistaa, että sairaita koiria ei synny. Amstaffiyhdistys ja SBTY tukevat testaamista myös rahallisesti . Lisää ataksiasta täällä.


Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD)

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä sekä osin myös ympäristötekijät.

Kuva Jouni Heikkinen
Kuva Jouni Heikkinen

Vaikea-asteisena lonkkavika saattaa aiheuttaa koiralle kipua ja pahimmillaan johtaa koiran lopetukseen elämänlaadun kärsiessä. Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistyksen tavoitteena on, että suurin osa kannastamme kuvataan, jolloin saadaan luotettavampaa tietoa rodun lonkkien tilanteesta. Ei riitä, että kaikki jalostuskoirat tutkitaan, vaan tietoa on tärkeää kerätä myös muista yksilöistä.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö jaetaan FCI:n kuuluvissa maissa viiteen eri asteeseen: A, B, C, D tai E.

  • A: ei muutoksia
  • B: lähes normaali / rajatapaus
  • C: lievä
  • D: kohtalainen (keskivaikea)
  • E: vaikea

Amerikanstaffordshirenterriereille on vuoden 2010 marraskuusta lähtien laskettu BLUP-lonkkaindeksit. BLUP-indeksit ovat arvokas apu lonkkaniveldysplasian vastustamisessa.

BLUP-indeksi on ennuste eläimen jalostusarvosta, genotyypistä. Indeksi on tietyn aineiston perusteella laskettu arvio siitä, millaiset koiran perintötekijät ovat, eli mikä on koiran arvo jalostuseläimenä kyseisessä ominaisuudessa. Indeksi lasketaan tilastollisesti ns. BLUP-eläinmalli-menetelmällä, jossa otetaan huomioon jokaisen eläimen tulokseen vaikuttaneita ympäristötekijöitä. Lisäksi indeksiin vaikuttavat eläimen oman tuloksen ohella kaikkien sen sukulaisten tulokset. Näin eläimen perinnöllinen taso saadaan kyseisessä ominaisuudessa esiin.

Rodun indeksien keskiarvo on 100. Se tarkoittaa, että rotuun nähden genotyypiltään keskiarvoinen koira saa tuloksen 100. Alle sadan koira on huonompi ja yli sadan koira parempi kuin aineistossa olevat rodun yksilöt keskimäärin. Koiran indeksiin vaikuttaneiden lähisukulaisten määrä vaikuttaa indeksin varmuuteen. Mitä enemmän tutkittuja lähisukulaisia on, sitä varmempi on indeksi.

Käytännön jalostusvalintaa voidaan tehdä indeksien perusteella valitsemalla yhdistelmiä, joiden keskiarvo (nartun ja uroksen indeksien keskiarvo) on parempi kuin koko rodun keskiarvo eli yli 100. Tämä uroksen ja nartun indeksin keskiarvo vastaa suunniteltujen pentujen indeksien odotusarvoa. Kun tietoa koirista kertyy lisää, indeksejä päivitetään. Yksittäisen koiran indeksi muuttuu laskentakerrasta toiseen, jos siihen aiheen antavaa tietoa koirasta itsestään, sukulaisista ja muista rodun koirista saadaan lisää.


Kyynärnivelen kasvuhäiriöt

Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden (=kyynärvika) on todettu olevan perinnöllisiä ja sitä esiintyy nopeakasvuisilla koiraroduilla. Kyynärnivelen kasvuhäiriössä voi olla kyseessä luutumishäiriö tai nivelen eri osien yhteensopimattomuus (olkavarsi, kyynärluu ja värttinäluu). Kasvuhäiriö aiheuttaa ärsytystä nivelelle ja tämä saattaa johtaa luupiikkien muodostumiseen. Kyynärnivelen arvosteluasteikko jaetaan neljään eri asteeseen: 0, 1, 2, tai 3. Asteet 2 ja 3 on suljettu pois jalostuksesta amstaffien PEVISA-ohjelmassa ja asteen 1 omaava koira (1/1, 0/1 tai 1/0) voidaan yhdistää koiraan, jolla kyynärnivelet ovat 0/0.


Allergia ja atopia

Kuva Oona Reponen
Kuva Oona Reponen

Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Ruoka-aineallergia on koiralla atopiaa huomattavasti harvinaisempaa. Vain 10 % iho-oireisista koirista kärsii ruoka-aineallergiasta. Tällöin koiralla on yleensä myös ruuansulatuskanavan oireita (ilmavaivat, ripuli). Atooppista tai allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Atopia on tyypillisesti nuoren aikuisen koiran sairaus ja oireet alkavat suurimmalla osalla atoopikoista 6 kk-3 vuoden iässä. Allerginen nuha, astma ja silmän sidekalvontulehdus ovat koiralla harvinaisia. Koira reagoi ihollaan ja atopia onkin koiran yleisin ihosairaus. Atopiaan liittyvien toistuvien ihon bakteeri- ja hiivatulehdusten esiintymisestä on päätelty, että atoopikkokoirilla olisi puutteellisesti toimiva soluvälitteinen immuunivaste. Atopialle tyypillistä on, että oireet helpottuvat ja pahenevat kausittaisesti ainakin sairauden alkuvaiheessa.


Polven ristisiteen repeytyminen

Ristisideongelmien perimmäisistä syistä ei ole varmuutta, mutta niille voi altistaa koiran rakenne tai mahdollisesti perinnöllinen ristisiteiden heikkous. Polvien riittävään kulmautumiseen tulisi kiinnittää huomiota. Myös onnettomuudet voivat vahingoittaa ristisiteitä.

Joka tapauksessa kyseinen vamma vaatii useimmiten leikkaushoitoa ja melko pitkän toipumisajan aiheuttaen koiralle kipua ja mahdollisesti myös nivelrikkoa polviniveleen.

Ristisideoperoituja koiria ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa ei juurikaan tavata polvilumpion luksaatiota, vaan tältä osin polvet ovat pääsääntöisesti normaalit (Koiranetin merkintä polvilumpioluksaatio 0/0).


Silmäsairaudet

RD eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen sairaus, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä. Koirat, joilla on vain joitakin poimuja silmäpohjassa, saavat silmätarkastuksessa merkinnän ”poimuja”.

HC eli perinnöllinen harmaakaihi. Linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan. Koira sokeutuu, kun linssit sameutuvat kokonaan. Onneksi suurin osa HC-muutoksista on lieviä. Koirat, joilla on HC, suljetaan kokonaan pois jalostuksesta.

PHTVL/PHPV eli sikiökautisen kehityshäiriön seurauksena silmässä on vaihtelevan asteisia muutoksia linssin takaosassa ja lasiaisessa. Muutokset voidaan havaita jo pikkupennulla. Sairaudessa on eri asteita: lievimmillään muutokset eivät pahene iän myötä, vakava-asteiset muutokset voivat johtaa täydelliseen sokeuteen.

Distichiasis eli ylimääräiset ripset on perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunassa kasvaa ylimääräisiä ripsiä. Nämä ripseet voivat joskus olla oireettomia, mutta voivat myös aiheuttaa jatkuvaa silmävuotoa sekä silmien siristelyä. Erityisesti luomen sisäpinnalta kasvavat ripset voivat aiheuttaa sarveiskalvon haavaumia. Oireilevalta koiralta ripset voidaan poistaa polttohoidolla, mutta hoidosta huolimatta ripset saattavat kasvaa uudelleen.


Kasvaimet

Yksi yleisimmistä omistajien ilmoittamista kuolinsyistä ovat kasvaimet, joskaan näissä kyselyissä koirien kuolinikää ei ole yhdistetty syyhyn. Kasvainten tarkkaa periytymistä ei tunneta, mikä vaikeuttaa niiden vastustamista jalostuksessa.  On arveltu, että myös ympäristötekijät vaikuttavat siihen, mitkä alttiutta geeneissään kantavat koirat sairastuvat. Lisäksi ongelmana on, että kasvaimet ovat tyypillisesti vanhenevien koirien ongelma, jolloin niitä on mahdollisesti jo ehditty käyttää jalostukseen. Vasta vanhuusiässä puhkeavien kasvainten periytyvyydestä ei ole tietoa. Amstaffiyhdistyksen jalostustoimikunta kerää tietoa koirista, joilla on ollut kasvaimia/syöpä.