Amstaffi

Historia

Amstaffin alkuhistoria on perusteeltaan samanlainen kuin staffordshirenbullterrierillä. 1800-luvun puolivälissä Englannista ja Irlannista lähtöisin olevat siirtolaiset tulivat Amerikkaan koirineen. Mm. tunnetun “Cocneyn”, Charlie Lloydin suurikokoiset staffit, Paddy ja Pilot, vaikuttivat suuresti amerikkalaisen kannan kehitykseen. Rotua jalostettiin lisäämällä painoa sekä kokoa jalompaan ja toimivampaan suuntaan. Samalla haluttiin säilyttää luonteen lujuus ja terävyys. Myös työominaisuuksia korostettiin.

Kuva Eeva Lehtonen
Kuva Eeva Lehtonen

Rajaseudulla asuvat uudisasukkaat saivat amstaffista hyvän farmikoiran, joka osallistui niin farmin vahtimiseen kuin villisian metsästykseenkin. Tuohon aikaan vedonlyönti oli suuressa suosiossa ja amstaffeja käytettiin myös koiratappeluareenoilla. Typistämällä korvat estettiin niiden repeytymiset tappeluissa. 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa koiratappelut kiellettiin yleisesti USA:ssa. Kuitenkin viime vuosisadan alussa ja valitettavasti vielä nykyäänkin koiria käytetään laittomissa koiratappeluissa.

Vuonna 1936 Amerikan Kennellitto (AKC) hyväksyi rotumääritelmän ja rotu sai nimekseen Staffordshire Terrier, joten valvottu kasvatustyö pääsi alkamaan. Rodun nimeä selkeytettiin 1970-luvun alkupuolella liittämällä nimen eteen sana American.

Rodun historiasta on kerrottu laajemmin jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO).

Amstaffien historia Suomessa

Suomeen ensimmäinen amstaffi tuotiin vuonna 1985 Saksasta. Nartun Rachel Vom Simba-Camp omisti Mela Ekman, kennel Dinah-Mite. Suomen Kennellitto – Finska Kennelklubben (SKL-FKK) hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1986 ja rodulle osoitettiin rotujärjestöksi Stafforshirenbullterrieriyhdistys (SBTY) ry.

Vuonna 1986 Mela Ekman toi USA:sta Suomeen myös uroksen Mela’s Sam. Ensimmäinen amstaffipentue syntyi vuonna 1987 (Dinah-Mite D-pentue) ja tästä alkoi amstaffien kasvatus Suomessa. Nykyään amstaffeja rekisteröidään vuosittain n. 200 kpl vuodessa, rotu on kasvattanut suosiotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.